Mutkia matkassa

Heipsan,

nyt on ensimmäinen laserleiri ohi ja on ollut aika palata takaisin Suomen syksyiseen arkeen. Viimeinen leiripäivä meni pitkälti tuulta odoteltaessa, mutta lopulta sinnikkyytemme palkittiin ja iltapäivästä järven peilityyni pinta alkoi väreillä, jolloin pääsimme harjoittelemaan muutakin kuin rullavendoja. Treeneistä oli helppo nauttia ja tuntui todella haikealta palata rantaan juuri ennen pimeän tuloa, kun tiesi, että seuraavan kerran pääsee vesille vasta joulun jälkeen.

Eilen sunnuntaina oli aikainen herätys junalle, jotta kerkeäisin lennolleni Suomeen. Kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan putkeen, sillä käveltyäni sateessa asemalle sain huomata, että kaikki junat olivat peruttu kyseiseltä päivältä - minkä muunkaan, kuin lakon vuoksi! Kellon tikittäessä ja kiireen kasvaessa tuli soiteltua muutama puhelu kotiin, jotta saisin "plan B" -vaihtoehtoja kartoitettua, eikä asemalla ollut virkailijakaan ilahduttanut kertoessaan, ettei sunnuntaisin mene busseja Milanoon. Ei siinä sitten muu auttanut kuin hypätä taksiin ja olla kiitollinen vanhemmille, jotka lupasivat jeesata tällaisissa yllättävissä kustannuksissa!

Tällaista tällä kertaa, nyt palaan takaisin kouluhommien pariin!

- Matilda